SOLARIUMKÄYNTI PIRISTÄÄ KAAMOKSEN KESKELLÄ

1960-luvulta lähtien väestötutkimus ja biologinen aivotutkimus ovat osoittaneet, että osalla pohjoisten (ja eteläisten) leveysasteiden ihmisistä toistuu vuosi vuodelta tietyn tyyppinen masentuneisuus, jonka syy on nimenomaan riittävän kirkkaan päivänvalon puute. Esimerkiksi Euroopassa talvisaikainen masennus, väsymys, univaikeudet ja hiilihydraattinälkä näyttää lisääntyvän etelästä pohjoiseen mentäessä. Sama ilmiö on selvästi nähtävissä myös Atlantin toisella puolen.

Etenkin nykyisen työelämän rajut vaatimukset aiheuttavat ristiriidan, kun kaamosväsyneenäkin tehdään tulosta ympäri vuoden. Moni onkin huomannut työssä jaksaakseen tarvitsevansa etelänmatkan katkaistakseen pitkän pimeän.

Kaamosmasennuksen oireet:

ilottomuus, masennus
ärtyneisyys, univaikeudet,
epätavalliset kivut
ruokahalun lisääntyminen
ja painonnousu talvella (yli 5 kg)
energiatason lasku, jatkuva
väsymys ja uneliaisuus,
sosiaalisen aktiivisuuden
väheneminen

Varsinaista kaamosmasennusta näyttäisi Suomessa esiintyvän 5-10%lla väestöstä, lievempinä oireita valittaa vielä huomattavasti useampi. Vaiva on yleisempi naisilla ja alttius jokasyksyiseen oireiluun näyttäisi pahenevan iän karttuessa. Taipumus kaamosmasennukseen näyttää olevan melko voimakkaasti periytyvää, eikä se siis johdu esim. menetyksistä, paineista tai elämäntilanteesta.

Niin eläimillä kuin ihmisilläkin keskushermosto noudattaa kahdenlaista aikarytmiä: vuorokausi- ja vuodenaikarytmiä. Rytmien säätelyssä toimivat monenlaiset mekanismit, mutta keskeisenä näyttää olevan aivojen käpylisäke ja etenkin sen vaikutus aivojen melatoniini- ja serotoniinitoimintaan. Melatoniini- eli unihormoni muodostuu aivoissa serotoniini-välittäjäaineesta. Serotoniini on ravinnon typofaani-aminohaposta (valkuaisaineen osa) muodostuva keskushermoston välittäjäaine, jolla on monenlaisia vaikutuksia ihmisen ja eläinten viettitoimintojen (aktiivisuus, ravinnonhaku, aggressiivisuus, pelokkuus, seksuaalisuus) säätelyssä. Seretoniinitoiminnan puutteen ajatellaan ihmisillä liittyvän monenlaisiin psykiatrisiin häiriöihin, kuten masennukseen, jatkuvaan ahdistuneisuuteen ja paniikkireaktioihin. Myös tietyt hillitsemishäiriöt (ahmimishäiriö, tuurijuoppous, impulsiivinen aggressiivisuus) liitetään serotoniinipuutokseen.

Lisääntynyt ruokahalu (pasta, leipä, suklaa, makeiset...) lisää insuliinieritystä, parantaa serotoniinivaihdantaa ja aiheuttaa painonnousua. Alkoholikin parantaa hetkeksi serotoniiniaineenvaihduntaa, mutta kuluttaa serotoniinia ja pahentaa edelleen masennusta. Kirkasvalohoidon ja liikunnan hyöty on osoitettu; samoin lääkkeiden, jotka hoitavat masennusta hidastamalla serotoniinin poistumista.

Lähde: Pfizer, 1998